Puoli vuotta Otagossa: Parin viikon lomailua

Tiistaina 5.1. työpäivä alkoi aikaisin, jo kahdeksan pintaan oli määrä aloittaa tutkimuksessani käytettyjen katkojen viimeinen retki eli ruumiinavaukset. Samaa hommaa noin kahdeksasta puoleen kolmeen saakka. Aivan kaikkea en onnistunut tekemään, mutta onneksi sain valvojalta apua ja hän ystävällisesti viimeisteli ruumiinavaukset. Minulla oli kiire lentokentälle, sillä puoli viideltä lähdinkin lentämään ensimmäistä kertaa kohti Pohjoissaarta ja Aucklandin lentokenttää! Olin perillä hieman kuuden jälkeen, otin terminaalilta bussin Aucklandin keskustaan ja sieltä kävelin parisataa metriä hotellille, jossa vanhempani jo odottivatkin! He saapuivat paikalle jo sunnuntaina ja olivat viettäneet pari päivää jet lagia vastaan taistellen ja kaupungilla kävellen. Tiistaina ei paljoa tehtykään, käytiin syömässä ja suunniteltiin seuraavien päivien ohjelmaa.

Keskiviikkona aloitimme päivän käymällä autovuokraamossa juttusilla ja varasimme käyttöömme torstaiaamuksi auton, jolla ajettaisiin saaren poikki ja palautettaisiin se vasta sunnuntaina Wellingtonin lentokentälle. Vuokraamolta kävelimme keskustan Sky Towerille ja nousimme ylöskin näköaloja katsomaan. Kirkkaana päivänä näkymät olivat erinomaiset! Seuraavana ohjelmana oli Mount Edenille kiipeäminen, joka on korkein kaupungin 48:sta lepäävästä tulivuoresta. Sieltä kaiken kävelyn jälkeen olikin jälleen aika palata hotellille lepäämään ja nukkumaan hyvin.

Albert Park Aucklandissa

Sky Tower rakennusten lomasta

Näkymä Sky Towerista suoraan alaspäin

Yllä näkyy Mount Eden

Satama-aluetta

Auckland levittyy pitkälle joka suuntaan

Sky Tower vielä alhaalta kuvattuna

Valkokurkkurosella (Platycercus eximius) Mount Edenin juurella

Mount Edenin huipulta näkyi monia muita tulivuoria

Kraateri sekä Aucklandin keskustaa

Torstaina lähdimme heti aamusta hakemaan autoa vuokraamolta, nokka kohti Gulf Harbouria ja Tiritirin saarella olevaa luonnonsuojelualuetta. Matka alkoi hieman liian myöhään, mutta saavuimme onneksi juuri ja juuri ajoissa lautalle ja pääsimme mukaan! Noin 20:n minuutin lauttamatkan jälkeen saavuimme Tiritiriin ja lyhyen opastusluennon jälkeen pääsimme kävelemään vapaasti alueella kulkevia polkuja pitkin. Lintuja alueella elää mielettömän tiheästi ja monipuolisesti, erilaisia viserryksiä ja rääkäisyjä kuului joka kulmasta eikä lintujen ruokintapaikoilla hiljaista hetkeä löytynyt! Lounaaksi söimme keskiviikkona kaupasta ostettuja eväitä ja joimme kahvit saaren Visitor Centerissä. Lounaan jälkeen kävelimme ympäriinsä vielä muutaman tunnin ajan ennen kuin oli aika palata laiturin läheisyyteen lauttaa odottamaan. Gulf Harbourista lähdimme ajamaan kohti Hamiltonia, josta löysimme toisella yrittämässä vapaan huoneen ja jäimme sinne keräämään voimia seuraavaa päivää varten.

Lautta Tiritirin laiturissa

Ruohikon seassa hiipivä pukeko (Australasian swamphen, Porphyrio melanotus)

Tiritirin halki kulkevia pienempiä...

...ja suurempia polkuja

Uudenseelanninmesikko (stitchbird tai hihi, Notiomystis cincta)

Makomako (New Zealand bellbird, Anthornis melanura melanura)

Kereru (New Zealand pigeon, Hemiphaga novaeseelandiae novaeseelandiae)

Tiiki (saddleback, Philesturnus rufusater)

Metsäistä maastoa

Majakka sekä Visitor Center

Saaren kartta

Kolme tuita (Prosthemadera novaeseelandiae) ruokintapaikalla

Vastarannalla Whangaparaoan niemimaa

Utelias North Island robin (Petroica longipes) lähes jalkojen juuressa

Uudenseelanninkurmitsa (New Zealand plover, Charadrius obscurus)

Paluu Gulf Harbouriin

Perjantaina ohjelmassa oli ehkä Pohjoissaaren mieleenpainuvimpia kohteita: Hobbiton sekä Waitomon kiiltomatoluolat! Internetsivuston mukaan aamulla Hobbitonin kierrokselle ei ollut jäljellä ollenkaan paikkoja, mutta päätimme olla uskomatta epäluotettavaa nettiä ja lähdimme seitsemän jälkeen ajamaan kohti Matamataa. Ajomatka kestikin ennustettua vähemmän, sillä kartoissa ei ollut otettu huomioon alueelle rakennettua uutta valtatietä! Saavuimme paikalle noin 15 minuuttia suunniteltua saapumista aikaisemmin ja lipunmyynnistä kerrottiin, että paikkoja onkin vielä sopivasti jäljellä aamun ensimmäiselle kierrokselle. Oivallista, liput tassuun ja bussiin kohti itse Kontua! Päivä oli hieman sateinen, mutta sadetakit päällä se ei menoa haitannut mitenkään. Oppaamme oli erittäin eläytyväinen kaveri ja osasi kertoa todella paljon nippelitietoa elokuvan kuvauksesta sekä sen aikana sattuneista kommelluksista. Kierroksen päätyttyä kuljimme bussilla takaisin parkkipaikan tuntumaan, katselimme matkamuistomyymälän tarjontaa ja lähdimme ajamaan kohti Waitamoa. Waitamossa pääsimme ohjatun kierroksen aikana kuulemaan luolien synnystä, niiden jatkuvasta muodonmuutoksesta sekä kulkemaan venellä luolassa lähes täydessä pimeydessä tuhansien ja tuhansien kiiltomatojen alla. Kiiltomatojen sekä koko luolaston kuvaus oli valitettavasti kiellettyä, joten joudutte kokemaan tämän näyn aivan omin silmin! Waitamosta matka jatkui kohti Turangia Lake Taupon rannalla. Turangista löysimme jälleen hyvän majapaikan ja vietimme yön siellä. Turangi on kuuluisa taimenistaan ja kalastusturismi onkin tärkeä tulonlähde kaupungin kassaan. Turangi mainostaakin itseään vaatimattomasti: "The trout fishing capital of the world"

Ensisilmäys hobittien puutarhaan

Hobbitonin ainoa vakituinen asukki

Repunpää

The Green Dragon Inn

Isohuiluvaris (Australian magpie, Gymnorhina tibicen) Waitamon parkkipaikalla

Tuolta kiiltomatojen luolasta me tulimme pihalle

Waitomo River

Vihreyttä Waitomossa

Lauantaina edessä oli pisin kuljettava ajomatka Turangista Wellingtoniin, emmekä välillä pysähtyneet kuin ihastelemaan Lake Taupoa, Mount Ruapehua sekä Whanganuin kaupunkia. Mount Ruapehu on Uuden-Seelannin suurin aktiivinen tulivuori sekä Pohjoissaaren korkein kohta. Alueen karu kasvillisuus muistutti huomattavasti Islannin maisemia! Whanganuissa pysähdyimme kävelemään keskustassa sekä syömään lounasta. Perille Wellingtonin lentokentän juuressa olevalle motellille saavuimme iltasella, jolloin ohjelmassa oli enää pikainen päivällinen ja lepo.

Lake Taupo

Mount Ruapehu

Mount Ngauruhoe (oikealla) on tämän Tongariron tulivuorikompleksin nuorin huippu

Karua kivikkoa ja Mount Ruapehun lumihuippuja

Jäätiköltä valuvia puroja

Taustalla Mount Ngauruhoe

Tawhai Falls

Sunnuntaina ajoimme vielä viimeiset metrit Wellingtonin lentokentälle, palautimme vuokra-auton firmalle ja lähdimme klo 11:n maissa lentämään kohti Dunedinia! Matkan loppupuolella tunnistinkin jo ikkunasta Lake Pukakin siniset vedet sekä niiden ylle nousevan Mount Cookin. Laskeutuminen osoittautui voimakkaiden tuulien takia mielenkiintoiseksi vuoristoradaksi, mutta kummemmitta kommelluksitta siitä selvittiin ja pääsimme ulos koneesta ehjin nahoin. Parkkipaikalla oli odottamassa oma tuttu autoni juuri siinä minne sen jätinkin, lähdimme sillä liikkeelle ja ensimmäisenä kohteena oli kenttätyöstä tuttu Lake Waihola. Söimme lounaan alueella, mutta kovien tuulien ja ennustetun tornadon takia emme uskaltautuneet rannikkoa pitkin kulkevalle näköalareitille, vaan palasimme turvallista moottoritietä pitkin Dunedinin keskustaan ja York Placella olevalle motellille. Kello ei vielä ollut edennyt edes iltapäivän puolelle, joten lepäilimme hetken huoneessa, joimme kahvit ja lähdimme parin tunnin päästä kävellen kiertämään yliopiston kampusta. Reissu kesti parisen tuntia, jonka jälkeen päätimme palata motellille ja laiskasti tilata ruokaa suoraan ovelle Domino'sista. Pizzojen parissa suunnittelimme seuraavien päivien ohjelmaa, varailimme motellihuoneita ja laskeskelimme aikatauluja. Illalla pääsinkin jälleen nukkumaan omaan kämppään omaan sänkyyn kaikkien motellien jälkeen.

Maanantaina edessä oli ensin kierros kaupungin kaupoilla ja päivällä lähdimme ajamaan kohti Orokonuin luonnonsuojelualuetta. Parisen tuntia tepastelimme alueella, kuulemma lintujen ruokintapaikalla oli aiemmin nähty useampia kaka-papukaijoja, mutta paikalle päästyämme emme nähneet niistä jälkeäkään... Ehkä ensi kerralla sitten. Orokonuin jälkeen ajoimme Aramoanaan kävelemään aallonmurtajalle sekä rantahietikolle. Edellisen reissun perusteella arvelin, että todennäköisyydet merikarhujen tai -leijonien näkemiseen olisivat pienehköt, mutta aallonmurtajan kärjen tuntumassa totesimme tilanteen olevan aivan erilainen! Yhtäkkiä noin viiden metrin päässä näimme makaavan merikarhun tuijottavan meitä, vain jälleen painaen silmänsä kiinni silmänsä kiinni täysin levollisena. Tämän jälkeen törmäsimme yli kymmeneen merikarhuun aallonmurtajan kärjessä eikä yksikään niistä vaikuttanut häiriintyvän vaikka olimme ajoittain jopa alle viiden metrin etäisyydellä! Yksi yksilö jopa nousi alemmalta tasolta meidän luoksemme aallonmurtajan harjalle tutkimaan tilannetta. Onneksemme lähdimme vielä kävelemään pitkin hiekkarantaa, sillä noin 100:n metrin kävelyn jälkeen merestä lyllersi eteemme uudenseelanninmerileijona. Aramoanasta palatessa söimme ravintolalounaan Port Chalmersissa ja kiersimme vielä Signal Hillin kautta ennen motellille paluuta.

Tuatara (Sphenodon punctatus)

Otago skink (Oligosoma otagense)

Port Chalmers ja Otago Harbour

Rento uudenseelanninmerikarhu (New Zealand fur seal, Arctocephalus forsteri)

Kuka siellä?

Merestä rannalle köpöttelevä uudenseelanninmerileijona (New Zealand sea lion, Phocarctos hookeri)

Hiekkaa ihoon ja nukkumaan!

Spit Beach

Tiistaiaamuna lähdimme kohti Otagon niemimaan kärkeä ja keltasilmäpingviinejä. Penguin Place tarjosi opastetun kierroksen pingviinien suojelualueella sekä pingviinisairaalalla, jossa oli tällä kertaa hoidossa yksi hain maistelema keltasilmäpingviini ja yksi toipumassa oleva snaressaartenpingviini. Suojelualueelle kuljimme bussin kyydissä ja bussin pysähdyttyä kävelimme reilun vartin ajan eräälle lammikolle. Sieltä löytyikin kaksi keltasilmäpingiininpoikasta ja niiden huoltaja vilvoittelemassa lammen vedessä. Alueella näimme myös paratiisisorsia sekä merihanhen ja pukekonkin. Lammelta kävelimme meren äärelle kukkulaa pitkin, jonka rinteille oli asennettu useita sinipingviinin pesäkoloiksi tarkoitettuja koloja. Lähempää katsomalla sisällä näkyikin poikasia, mutta pimeästä kolosta ei saanut mitenkään otettua hyvää valokuvaa... Rantaa kohti kävellessä saavuimme paikallisen merikarhukolonian lepopaikalle, jossa makoilikin useita merikarhuja. Tästä palasimmekin bussille ja parkkipaikalle, josta suuntasimme Royal Albatross Centrelle maisemia katsomaan. Noin tunnin kuluttua lähdimme palaamaan kaupunkiin, pikainen visiitti motellilla ja kävelemään pitkin kaupungin eteläisempiä osia, kuten Octagonia ja rautatieasemaa. Muutaman tunnin pituisen reissun jälkeen asetuimme jälleen motellille iltapalalle ja lähdin siitä illalla vielä kämpille lepäämään.

Huonokuntoinen snaressaartenpingviini (Snares penguin, Eudyptes robustus)

Hain puraisema keltasilmäpingviini (yellow-eyed penguin, Megadyptes antipodes)

Keltasilmäpingviinejä vilvoittelemassa

Merihanhi (grey goose, Anser anser) ja pieniä paratiisisorsia

Paratiisisorsia (paradise shelduck, Tadorna variegata)

Penguin Beach

Sinipingviinin (little blue penguin, Eudyptula minor) pesäkolo, sisällä näkyy hämärästi poikasen vaaleaa vatsaa

Merikarhuja makoilemassa rannalla

Pikkuinen merikarhu

Jyrkänteitä Royal Albatross Centren lähellä

Aramoana vastarannalta

Keskiviikkona aloitimme matkan kohti Mount Cookia pysähtyen välillä kahville ja ihastelemaan Lake Pukakia. Perillä Mount Cookin vuoristokylässä olimme hyvissä ajoin ja ehdimme vielä vaeltaa sinisten Tasman Valleyssä ja Kea Point Lookoutilla ennen päivällistä ja nukkumaan käymista. Torstaina oli vuorossa itse Mount Cookin ihastelu Hooker Laken vaellusreitillä! Päivä oli otollisen kirkas heti aamusta lähtien ja aurinko oli läsnä koko ajan. Ilma oli hieman viileämpää kuin viimeeksi ja paluumatkalla laskeutumista avitti vielä selän takaa puhaltava tuulikin, joten matka taittui nopsaan sopivan viileissä olosuhteissa. Mount Cookilta ajelimme suoraan kohti Queenstownia pysähtyen ainoastaan Wanakassa syömässä ja olimme perillä kuuden maissa. Vajaan parin tunnin tutustumiskävely kaupungilla ja takaisin motellille levolle, vielä on yksi päivä selätettävänä ennen loman loppumista ja arkeen palaamista.

Lake Pukakin rannalle saapuessa pilvet peittivät vuorten huippuja

Mount Sefton aamulla

Mount Cook

Poistuessa pilviä oli huomattavasti vähemmän kuin saapuessa

Toisenlaista vuoristomaastoa Lindis Passissa

Perjantai meni hieman pettymyksellisesti sateen piiskaamana, joten vaikka nousimmekin gondolilla läheisen Mount Ngongotahan rinteelle emme pilven seasta nähneet kauniista maisemista paljoa muuta kuin harmaan usvan... Hetken odottelun jälkeen päätimme palata takaisin alas kaupunkiin kahvittelemaan ja etsimään satamasta Underworld eli vedenalainen kalantarkkailuhuone. Pilvisenä päivänä sisäänpääsy oli jostain syystä ilmainen, emme valita! Tuijottelimme kalojen liikehdintää parisenkymmentä minuuttia ja lähdimme etsimään lounastuspaikkaa. Lounaan jälkeen emme jääneet enempää pyörimään kaupungille vaan lähdimme hakemaan autoa motellin parkkipaikalta ja lähdin heittämään vanhemmat Queenstownin lentokentälle lentoaan odottamaan. Pikaisten jäähyväisten jälkeen lähdin suuntaamaan kohti Dunedinia ja arkista elämää, onneksi on perjantai joten sain vielä viikonlopun rentoutua ennen hommien jatkumista huomenna.