Joululoma käynnistyi ja ohjelma yliopistolla hellitti niin, että vapaa-aikaa on ollut runsaasti tuhlattavana. Sunnuntaina 20.12. kävin tohtoriopiskelijoiden seurassa katsomassa uusimman Star Wars -leffan teatterissa, jopa 3D:nä, ja olihan se sen arvoista! Helpotus oli huomattava, kun leffan jälkeen voin taas selata internettiä ilman vaanivaa pelkoa spoilereista jokaista sivua ja kuvaa avatessa. Tämän jälkeen heti maanantaina alueelle laskeutui yhden päivän hellepiikki ja alkukesän kaunein päivä, jolloin aurinko paistoi koko päivän ja lämpömittari näytti parhaimmillaan 30°C muutaman tunnin ajan! Samojen tohtoriopiskelijoiden kanssa rannalle kuudeksi tunniksi uimaan ja köllöttelemään eli nauttimaan kauniista päivistä, joita ei täällä liikaa ainakaan kesässä kuulemma tule...
 |
| Long Beach ja lämmin päivä |
Tiistai ja keskiviikko kuluivat kämppisten muuttoapurina ollessa ja keskiviikkoaamuna sain toimia lentokenttäkuskinakin, kun lentoyhtiö päätti muuttaa aikataulujaan muutama tunti ennen lentoa ja lentokentälle vievä pikkubussi ei olisi ehtinytkään ajoissa. Kuulemma tästä palvelusta on luvassa kuningasateria kaikilla herkuilla tammikuussa, eli saan kasvattaa vatsaa pizzan tahtiin ihan ilmaiseksi! Njam. Jouluaatto itsessään sujui rauhallisesti sisätiloissa sohvalla köllien vuoroin televisiota tai läppäriä tuijotellen. Perinteistä suomalaista jouluateriaa päädyin korvaamaan suurella annoksella KFC:n herkkuja, sillä keittiön puolella omat taitoni olisivat riittäneet ehkä riisipuuron ja graavilohen valmistukseen. Mikäs siinä, erilainen ateria tänä vuonna erilaisessa ympäristössä! Annos olisi ehkä ollut tarkoitettu jaettavaksi noin neljälle hengelle, mutta kyllä siitä yli puolet katosi yhdeltä istumalta nälkäisen opiskelijan vatsan uumeniin.
 |
| Kansainvälisen opiskelijan jouluinen juhla-ateria |
Joulupäivänä suoritin hieman siivoiluja laiskottelun lomassa, kunnes illemmalla päätin lähteä katsomaan auringonlaskua läheiselle rannalle. Ajoitus osui kohdilleen ja paikalle saapuessani aurinko lähestyi kiihtyvää tahtia kohti juuri horisontin yllä leijuvia pilviä. Rannalta löysin seurakseni useita lokkeja sekä muutaman muun linnun lisäksi pari merikarhua, joista toinen ei näyttänyt yhtään välittävän noin 20 metrin päässä istuvasta ihmettelijästä! Siinä se köllötteli kivien välissä ilmeisesti unta etsien ja välillä päätään nostaen, mutta kehonkieli vaikutti todella rentoutuneelta vaikka se varmasti tiesi, että minä olen ihan lähistöllä. Auringon laskettua ihmettelin merikarhun rentoa elämää vielä noin 20 minuuttia ennen poistumista kotia kohti, onneksi se ei liikkeestä häiriintynyt vaan sain räpsäistyä kuvan vielä toisestakin kyljestä.
 |
| Otago Harbour illan hämärtyessä |
 |
| Aurinkoa on vielä näkyvissä, ehdin ajoissa! |
 |
| Seuralaisen siluetti |
 |
| Piiloon meni |
 |
| Pitkäjalka (pied stilt, Himantopus himantopus) |
 |
| Makoileva merikarhu (New Zealand fur seal, Arctocephalus forsteri) |
 |
| Sama yksilö toisesta kuvakulmasta |
Tapaninpäivänä päätin viimein lähteä liikkelle, kun ilmastokin oli rohkaisevan lämmin ja kuiva, ja otin kohteeksi kämppisten suositteleman Pineapple trackin, joka vie kulkijansa Flagstaffin kukkulan huipulle demoniseen 666:n metrin korkeuteen. Aikamoinen kipuaminen siis oli Tanner Roadin parkkipaikalta, joka sijaitsee 190:n metrin korkeudella. Mutta näkymät olivat vaivan arvoiset, sillä kukkulan korkeuksista Dunedin näyttäytyi aivan uudesta näkökulmasta sekä läheiset alueetkin olivat hyvin nähtävillä! Flagstaffin huipulta laskeuduin läheiselle parkkipaikalle, mutta koska auto oli kukkulan toisella puolella oli käännyttävä takaisin... Tällä kertaa taitoin matkan kukkulan toista rinnettä pitkin Swampy Summittia seuraten, josta avautui näkymiä Otagon keskiosia kohti. Yhteensä patikointiin kului aikaa noin neljä tuntia, johon kuului lounastauko kivenkolossa (pusikon seassa lähes ainoa paikka, mihin aurinkoa voi paeta edes hetkeksi).
 |
| Näkymät olivat huikeat jo reitin alkupuolella! |
 |
| Polku mutkitteli pitkin aukeampia ja metsäisempiä alueita |
 |
| Toisiksi korkeimman kukkulan päältä Dunedin avautui jo kokonaisuudessaan ihailtavaksi |
 |
| Pohjoiskaupunkia ja muun muassa Signal Hill |
 |
| Eteläkaupunkia |
 |
| Kukkulaa noustessa kasvillisuus vaihtui hiljalleen karummaksi pusikoksi |
 |
| Toisiksi korkein... |
 |
| ...ja korkein Flagstaffin huippu |
 |
| Tässä kivenkolossa sain nauttia varjon viileydestä lounastauon ajan |
 |
| Lounaspaikalta vielä avautui erittäin mainio näkymä kaupunkia kohti |
 |
| Ja viimein huipulla! |
 |
| Flagstaffin huipun tietoja sekä ympäröivää maastoa kuvaileva metallilevy kiveen upotettuna |
 |
| Huipun toiselta puolelta avautui näkymä etelän tasangolle |
 |
| Polkua pitkin laskeutuessa kasvillisuus vaihtui taas pikkuhiljaa rehevämmäksi |
 |
| Vaan matka ei ollut lopussa, vielä pitäisi kävellä takaisin lähtöpisteeseen... |
 |
| Otagon keskiosia |
 |
| Joku on rakentanut lohkareista picnic-pöydän! |
 |
| Viimein aika aloittaa laskeutuminen parkkipaikkaa kohti |
 |
| Kukkuloita Dunedinista koilliseen |
 |
| Jälleen metsään ja varjoon armotonta aurinkoa piiloon! |
 |
| Tuonne huipulle tuli sitten kiivettyä! |
Seuraavien päivien iloksi suunnitelmissa on muutaman päivän matkustelu Eteläsaaren länsirannikkoa pitkin. Katsotaan siis lähempänä uuttavuotta, mitä kaikkea sieltä löytyykään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti