Otagon niemimaa

Itse kotilokoe on pyörähtänyt täysillä käyntiin. Mihin olen käyttänyt nyt tämän kaiken vapaa-aikani, joka minulle on suotu? Totuus, en oikein mihinkään. Pari kertaa kävin hölkkäämässä aurinkoisella säällä yläkaupungin pikkukatuja pitkin, muuten pääasiassa olen ollut kotosalla tai kävelemässä kaupungilla etsimässä uutta pikkupurtavaa makunystyröiden hämmentämiseksi.

Viime lauantaina avautui viikon paras mahdollisuus näyttää naamaani ulkomaailmalle pidemmän aikaa kerralla, kun samassa työhuoneessa oleva tohtoriopiskelija kertoi tarvitsevansa apua kotiloiden keräämisessä Otagon niemimaalla. Suunnitelmissa oli mennä ensin pariksi tunniksi niemimaan merenpuoleiselle rannalle Victory Beachille oleskelemaan ja illemmasta laskuveden aikaan keräämään matalikolle ansaan jääneitä suolaisen veden kotiloita. Lähdimme matkaan noin kolmen maissa iltapäivällä, minun ja tohtoriopiskelijan lisäksi mukana oli neljä uutta tuttavuutta, jotka kaikki kuuluivat yliopiston henkilökuntaan. Rannalle päästäksemme meidän piti jättää auto laidunten reunalla olevalle parkkipaikalle, sillä Victory Beach sijaitsee Okian luonnonsuojelualueella. Ennen luonnonsuojelualueen rajaa meidän oli käveltävä parisataa metriä laidunten välissä kulkevaa polkua.

Laidunten välissä kulkeva polku. Kukkuloista vasemmalla Large Pyramid ja oikealla Little Pyramid

Laidunta ja ympäröiviä kukkuloita

Lambi :3

Rannalle päästyämme oli aika ottaa kengät ja sukat jalasta pois ja kävellä hienolla hiekalla pitkin rantaa, välillä varpaat kastaen vilpoisessa merivedessä. Aurinko osasi jälleen mennä piiloon juuri rannalle päästyämme, joten mikään täydellinen sää ei ollut kyseessä. Tuuli kuitenkin oli kohtalaisen heikkoa ja lämpöäkin oli noin 14°C, joten mikäs siinä köpötellessä! Merivesi kuitenkin oli vielä niin viileää etten kokenut pakottavaa tarvetta päästä uimaan. Victory Beachillä on usein tavattu keltasilmäpingiinejä ja merileijonia, mutta meidän lyhyen vierailumme aikana emme rannalla tavanneet muita elämänmuotoja kuin ihmisiä sekä satunnaisia lokkeja. Tuulen voimistuessa päätimme, että on aika jatkaa matkaa kohti kotiloiden keruuta. Kengät takaisin jalkoihin ja autoa kohti. Matkan varrella päätimmekin kivuta vielä pienen sammuneen kukkulan huipulle (Little Pyramid), jonka päältä aukesi erittäin mainio näkymä merelle, luonnonsuojelualueelle sekä sitä ympäröiville vihreille kukkuloille!

Okian luonnonsuojelualueen kartta ja käyttäytymisohjeet

Victory Beach pohjoiseen...

...ja etelään kuvattuna

Pyramidit rannalta päin kuvattuna

Huipulla!

Näköalaa etelään...

...ja länteen päin

Valkoisia lammaspisteitä kukkuloilla

Kellon edetessä matkan oli kuitenkin jatkuttava, joten otimme suunnaksi Portobellon kaupunginosassa sijaitsevan matalikon. Laskuvesi oli juuri sopivasti saanut meren vetäytymään pois kotiloiden yltä, joten otimme jalkaamme kumisaapaat tai kahluuhaalarit ja matalikolla kävellessämme noukimme talteen eteen sattuvia kotiloita. Tämän lajin kotilot ovat huomattavasti suurempia kuin itse käyttämäni makean veden kotilot, joten noukkiminen tapahtui silmämääräisesti omin sormin. Merivesi tuntui lämpimältä tuuliseen ilmaan verrattuna, joten kerran käden kasteltuani ymmärsin pitää sormet lämpimässä vedessä mielummin kuin kylmässä tuulessa. Alle tunnin verran kerääminen kuuden ihmisen voimin tuotti noin 5 000:n kotilon potin. Tavoiteltu summa kotiloita saavutettuamme läksimme takaisin kohti Dunedinia.

Portobello Bayn matalikkoa laskuveden aikaan

Portobello Bay

Tällä viikolla olen pitänyt kotilotovereista huolta ja jatkanut koetta kalanhajukäsittelyllä. Keskiviikkona kävin tämän niemimaan kotilokeräyksen järjestäneen tohtoriopiskelijan ja parin muun kotilonkerääjän kanssa kuppilassa yksillä (valitsin kookosporterin, olipa hyvä ja mielenkiintoinen yhdistelmä!) sekä kiinalaisessa ravintolassa täyttämässä napamme lajitelmalla erilaisia itämaan herkkuja. Nyt viikonloppuna on edessä halloween, mutta suunnitelmat ovat vielä avoimet. Katsotaan mitä siitä tulee!